”Tärkeintä ei ole voitto, vaan kolmoisvoitto!”

Nämä sanat muistan kouluajoilta opettajan suusta lennähtävän istuessamme linja-autossa matkalla koulujenvälisiin hiihtokilpailuihin. Opettajan tehtävänä oli tietenkin puolustaa oman koulun mainetta urheilullisena kasvattajana.

Tuolloin en vielä ymmärtänyt mitä merkityksiä noiden sanojen mukana kulki. En ymmärtänyt, että niiden tehtävä ei ollut vähentää paineita tai korostaa liikunnan sisäistä mielekkyyttä. Näin jälkikäteen, kun palaa kouluaikaisille liikuntatunneille ja nostaa sieltä esille sisäiseen motivaatioon ja hyvinvointiin liittyviä palautteita, on helpompi huomata, miten palautteet ovat vaikuttaneet ja ennen kaikkea mihin ne ovat vaikuttaneet.

Aloitetaanpa otsikosta.

"Tärkeintä ei ole voitto, vaan kolmoisvoitto" -lauseen tehtävä on korostaa vertailu -ja kilpailukeskeisyyttä. Lause vahvistaa suoritusorientaatiota, joka perustuu pitkälti vertailuun. Tällöin merkityksellistä on sijoitus, ei niinkään se, kuinka suoriudut suhteessa omaan tasoosi. Tällöin oman parhaasi tehdessäsi, mutta jäädessäsi toiseksi tai kolmanneksi, et voi olla tyytyväinen, koska muiden voittaminen on päätavoite.

Tutkimusten mukaan kilpailua ja vertailua korostava valmennusote lisää urheilijan paineita, vähentää sisäistä motivaatiota sekä hyvinvointia.

Kilpailu -ja suoritusorientaation lisäksi "tärkeintä ei ole voitto..." kuljettaa mukanaan opettajan itsensä arvostuksia. Hän pitää tärkeänä voittamista ja nämä arvostukset siirtyvät toteamuksena oppilaille. Tällaiset arvostukset ohjaavat tapoja havaita maailmaa. Nämä toteamukset mielessä pitäessämme kuuntelemme tarkalla korvalla kenttäkuuluttajan ilmoittamana omaa sijoitusta, kiirehdimme silmäilemään tuloslistoja ja opimme arvostamaan kilpailua itsessään. Opimme olemaan tyytyväisiä vain voittaessamme.

Lasse nuorena poikana Kainuun Cup -nimisen hiihtokilpailun palkintojen jaossa. Kultaa päästiin vuolemaan :)
Lasse nuorena poikana Kainuun Cup -nimisen hiihtokilpailun palkintojen jaossa. Kultaa päästiin vuolemaan :)

Terveiseni opettajalle

Näin jälkikäteen, kun tutkimustietoakin on runsaasti saatavilla liikunnan ja hyvinvoinnin yhteyksistä, voisi opettajalle lähettää tuohon bussimatkan aikaiseen hetkeen lyhyen sähkeen, jolla opettaja voisi lähteä kilpailuorientaation sijaan korostamaan tehtäväorientaatiota (joka tutkimusten mukaan lisää hyvinvointia).

Sähke voisi kuulua jotenkin näin:


Arvon oppilaat. Olemme matkalla jokavuotiseen hiihtotapahtumaan, jota myös kilpailuksi kutsutaan. Tänään on hyvä päivä tavata toisten koulujen oppilaita ja viettää yhdessä sellaista aikaa, mikä ei ole mahdollista tavallisesti koulutyössä.

Kilpailemiseen kuuluvat myös voitot ja tappiot. Meille kouluna tärkeintä ei ole voitto, vaan ilo ja yhdessäolo. Jos sinun tavoitteenasi on kuitenkin voitto, niin tuemme sinua tänään matkallasi. Me opettajat olemme tänään kannustamassa teitä yrittämään parhaanne. Tärkeintä on yrittämisen asenne ja löytää oma tyyli vetää kilpailu läpi. Hiihdätte tänään itsellenne, ette meille.

Onnea matkaan!


Edellä olevilla muutamilla sanoilla pyritään vaikuttamaan tehtäväsuuntautuneisuuden lisäksi motivaatioon, joka pohjautuu psykologisille perustarpeillemme (itsemääräämisteoria) autonomialle, kompetenssille sekä liittymiselle. Näitä itsemäärämisen osatekijöitä korostamalla vahvistamme sisäistä motivaatiota ja vähennämme paineita suoriutua ulkoisten odotusten mukaan. Siitäkin huolimatta, että henkilöllä olisikin vahva luontainen taipumus kilpailuhenkisyyteen.

Oleellista on ymmärtää, että voimme sanoilla vaikuttaa niin suoriutumiseen kuin hyvinvointiin. Vuorovaikutus on valmentajan ja opettajan (sekä vanhemman) tärkein työkalu ja sen vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota tapoihin vuorovaikuttaa sekä vuorovaikutuksen sisältöön.

Motivoivia valmennus -ja kasvatushetkiä,

T: Lasse